Iisalmen kauppala perustettiin 1860 ja vuonna 1891 Iisalmesta tuli kaupunki.

Iisalmeen ensimmäisen ”kirjakaupan” perusti kaupungin apteekkari Bergman apteekkinsa yhteyteen ja se tapahtui vuonna 1869. Linkit apteekkarien (Begman ja Ignatius) sekä 1800-luvulla toimintansa aloittaneiden kirjakauppiaiden (Uno Vuolevi, Olga Mononen, Amanda Suihko, Edith Rissanen ja Hilma Pääkönen) kauppiasaikoihin Iisalmessa avautuvat tämän sivun yläosasta.

Mutta koko Savon ja Karjalan alueen ensimmäisen kirjakauppaprivilegion sai talonpoika – tosin ei ihan tavallinen sellainen. Anomuksensa hän allekirjoitti 4.7.1818 nimellä ”Petter Ivarsson Wäänänen bonde från Kuopio socken, Kehvo by”, jätti sen senaatille ja osoitti Hänen Keisarilliselle Majesteetille. Anomuksessaan hän pyysi lupaa perustaa ”avoin kirjakauppa” Kuopion kaupunkiin.

Petter Wäänänen. Piirtäjä Emanuel Thelning. Hahmotelma v.1812 valmistunutta Porvoon maapäiviä käsittelevää maalausta varten, jossa aatelissääty valmistautuu uskollisuudenvalaan Porvoon tuomiokirkossa 29.3.1809. Historian kuvakokoelma. Kansallismuseo.

”Kirja-Pietari” (s.1781-k.1846) sai kuin saikin privilegiokirjansa. Ja se oli ensimmäinen maaseutukaupunkiin myönnetty lupa ja sen sai talonpoika! Sinne asti kirjoja oli välitetty ostajille ilman virallista lupaa harjoittaa kauppaa kirjoilla (Väänänenkin) tai opiskelijat olivat tilanneet oppikirjojaan Turusta itse tai jonkun toisen välityksellä.

Väänänen halusi perustaa ”avoimen kirjakaupan” eli pysyvän liikkeen, johon asiakkaat saattoivat tulla sisälle tutkimaan kirjatarjontaa ja joka oli auki säännöllisesti. Kirjakauppaa tarkoittava vanha ruotsinkielinen ”boklåda”-sana, kirjalaatikko, kertoo kirjakauppatoiminnan ajasta, jolloin myynnissä olevat kirjat olivat puulaatikossa, josta kauppias poimi pyydetyn kirjan asiakkaalleen. Kirjoihin ei voinut tutustua itsenäisesti. Poistuessaan paikalta, kirjakauppias vei kirjalaatikot mennessään seuraavaan kohteeseen. Oli myös pieniä tilapäisiä kirjakojuja, joista kirjoja myytiin palveluluukun kautta.

Ennen Pietari Väänäsen kirjakauppaprivilegiota, Suomessa oli vain kaksi henkilöä, joilla oli asianmukaisella luvalla toimiva kirjakauppa ja molemmat olivat Turussa: yliopiston kirjahuutokauppaa pitävä Lars Mozelli (lupa v.1810 senaatilta) ja saksan kielen lehtori Friedrich Anton Meyer (lupa v.1813 yliopiston konsistorilta).

Pietari Väänänen avioitui 1819 riikinruotsalaisen, mutta Kuopioon v.1814 muuttaneen, Anna Margareta Sellströmin (s.1799-k.1839) kanssa, joka yhdessä miehensä kanssa hoiti kirjakauppaa. Kirjakauppa oli perustettu Sellströmin kasvatti-isän ja kummin kultaseppä Jakob Herman Lundströmin (s.1777-k.1842) aiemmin omistamalle tontille n:o 40 (ex 45). Vuodesta 1819 tontin omisti Väänänen. Väänänen ja Lundström olivat ikätovereita ja kuuluivat molemmat Savon heränneisiin.

Akvarelli (mahdollisesti Adolf Hårdt) kuvaa Kuopion Kustaantorin eteläreunaa n. 1820-luvulla. Maalattu ehkä ulkomuistista, koska aumakattoiseen, kuvassa vielä hirsiseinäiseen keskimmäiseen (pari)taloon (valm. 1819/1820) piirretty vain viisi ikkunaa (oli kuusi). Näyttää lisäksi, kuin ”yläpuoli” puuttuisi (valm. 1820) kokonaan vai onko tuo (suhteettoman) pieni valkoinen talo, jossa kaksi päätyikkunaa, oikeasti ”yläpuoli”? Alunperin se tosiaan oli kokonaan Kuninkaankadun suuntainen ja suorakaiteen muotoinen nykyistä huomattavasti pienempi talo, jossa oli ovi puodista Kuninkaankadulle. Vuonna 1811 tämä kirkon vasemmalla puolella näkyvä tontti (silloin n:o 56 ja kooltaan 1/2 koko korttelista) oli ollut vielä rakentamaton. Myöhemmin tontti n:o 56 puolitettiin ja muodostui tontit 45 ja 46). Ensimmäinen talo tontille valmistui v.1819-1820 eli kuvassa keskellä oleva 5-ikkunainen talo. Se on rakennettu puoliksi tontille n:o 46 (Makar Gurstjeff k.1837) ja tontille n:o 45 (Jakob Herman Lundström k.1843). Vuonna 1834 puolikasta taloa kuvattiin seuraavasti: Honkahirsistä vuonna 1820 rakennettu 1-kerroksinen, hyväkuntoinen puurakennus, joka rakennettu naapuritontin rajalle. ”Sammanbygged” taloilla oli yhteinen kivijalka. Verhottu [pysty]laudoituksella 1828 ja maalattu punamullalla. Rakennuksessa on neljä huonetta: eteinen, sali,  ja kaksi kamaria. Huoneissa kolme kaakeliuunia palomuureineen ja näillä yhteinen savupiippu. Rakennuksessa on lautakatto (Lähde: v.1834 palovakuutusasiakirja, Martikainen & Puurunen 2020). Talo oli rakennettu rinteeseen eli Gurstjeffin rakennuksen keskikorkeus oli 17 kyynärää, kun Lundström/Väänäsen talon keskikorkeus oli vain 15,5 kyynärää. Vuonna 1820 tontille valmistui uudempi talo lähemmäksi kirkkoa, Kuninkaankadun kulmaukseen (”yläpuoli”) eli se talo, jossa oli Väänäsen kirjakauppa. Myöhemmin ”alapuoli” sai yhteisen omistajan ja lopulta ”alapuoli” ja ”yläpuoli” yhdistettiin yhdeksi ja samaksi taloksi, joka nykyään tunnetaan kirjailija Minna Canthin kauppana ja kotina, Kanttilana. Nykyinen Kuopion tuomiokirkko oikealla (valm. 1815). Kuva: Aalto-yliopiston arkisto. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Väänäsen perheeseen syntyi useita lapsia, joista neljä eli aikuiseksi: Anders Johan (s.1820, Weänänen), Maria Charlotta (s.1825, pso Dahlström), Agatha Sofia (s.1828, pso Neiglick) ja Lovisa (s.1830, pso Brax). Pietari Väänästä on kuvattu ”hurskaaksi ja lempeäksi ja erittäin hiljaiseksi” ja hänen puolisoaan ”vilkkaaksi ja luonteeltaan kiivaaksi”.

Pietari Väänäsen kirjakauppa (v.1820-1846) sijaitsi Kustaantorin eteläreunassa ”yläpuolen” talossa, joka valmistui 1820 ja joka nykyään osa Kanttilaa (Minna Canthin katu 22). Vuoden 1834 palovakuutuskirjassa sitä on kuvattu seuraavasti: Kohtuullisessa kunnossa oleva 1-kerroksinen puurakennus, joka pystytetty 1820 uusista honkahirsistä. Maalattu punamullalla. Rakennuksessa kaksi porstuaa, kaksi salia, kaksi kamaria, keittiö sekä rihkamapuoti. Rakennuksessa oli neljä kaakeliuunia ilman palomuuria ja kaksi savupiippua. Rakennuksen alla kivinen holvattu kellari.

Kanttilan (Minna Canthin katu 22 Kuopio)”alapuoli” vasemmalla ja oikealla ”yläpuoli”, jossa oli 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla vain neljä huonetta, keittiö ja puoti eli Väänäsen kirjakauppa. ”Yläpuolen” vanhinta osaa ovat kaksi oikeanpuolimmaista (pääty)ikkunaa. Myöhemmin taloa laajennettiin kummastakin päästä eli Minna Canthin kadun ja Kuninkaankadun suuntaisesti. Kuvassa näkyy hienosti myös ”alapuolen” talon kahden erillisen huoneiston välisen väliseinän paikka kuvan vasemmassa reunassa. Yksi ikkuna on muutettu oveksi kadulle. Victor Barsokevitsch 1916. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Väänänen myi lähinnä uskonnollista kirjallisuutta ja koulukirjoja. Hän myös käännätti erityisesti hengellistä kirjallisuutta suomeksi ja painatutti niistä kirjasia. Ulkomaalaista kirjallisuutta säätyläisten tarpeisiin Väänänen ei myynyt. Väänäsen kirjapuodin toiminta hiipui Pietari Väänäsen pitkällisen sairastelun aikana ja loppui kokonaan Väänäsen kuolemaan 1846. Tontti myytiin kauppias Guseffille. Väänäsen orpolasten (nuorimmat 18v ja 16v) huoltajaksi tuli Lundströmin leski Maria Margaretha Silfverklot (s.1779-k.1851), joka asui talossa n:o 40 kuolemaansa asti. Kultaseppä Lundström oli määrännyt testamentissaan, että hänen puolisonsa kuoleman jälkeen kirjakauppias Pietari Väänäsen lapset perivät hänen omaisuutensa.

Kirjakauppatoiminta oli vahvasti säädeltyä. Aivan millaisia kirjoja tahansa Suomessa ei saanut myydä. Autonomian alkuaikoina painotuotteiden tarkastuksesta huolehti sensuuriylihallitus (1829 – 1865) ja sen alainen sensuurikomitea. Vuosina 1865 – 1867 oli ennakkosensuuri pienen hetken lakkautettuna, kunnes 31.5.1867 se otettiin uudelleen käyttöön – nyt Painoasiain ylihallituksen johdolla, joka oli perustettu vuonna 1865. KA Siellä missä oli kirjapaino, sinne asetettiin erityinen painoasiamies tarkastamaan kaikki kirjapainon tuotteet ennen kuin ne pääsivät levitykseen.

Painoasiain ylihallitus (PYH) myönsi myös kirjakauppalupia (privilegio) sen lisäksi, että se toimi painoasiain ylimpänä valvojana vuoden 1867 annetun asetuksen mukaisesti. Ylihallituksen tehtävänä oli tarkastaa kaikki julkaistavaksi aiottu kirjallisuus, myös maahan tuotu ulkomaalainen kirjallisuus sekä valvoa kirjastoja ja kirjakauppoja. Kaikki myytäväksi tarkoitettu painotuote tarkastettiin (sensuuri). mt.

Kirjakauppaprivilegion saaminen oli pitkällinen prosessi. Kirjakaupan avaaminen alkoi osa-aikaisella privilegion hakemisella yleensä alkuvuodesta, johon sitten senaatti joko myöntyi tai sitten ei. Sitten otettiin yhteyttä kustantajiin (maaseudulta yleensä kirjallisesti), joilta haluttiin teoksia myyntiin. Jos oli jo valmiiksi luottamukselliset välit kustantajan kanssa, ei vaadittu takuumaksua. Uudet ja tuntemattomat yrittäjät joutuivat varmaan maksamaan, jotta saivat kustantajilta kirjalähetyksiä kauppaansa.

Vuoden 1919 painovapauslaki kielsi ennakkosensuurin, jonka myötä painoasiain ylihallituksen toiminta lakkasi. Painovapauslain säännösten valvominen kuului 4.1.1919 lähtien oikeusministeriölle. KA

Lähteet:
-Finlands Allmänna Tidning 17.2.1852, siv. 4. Lundströmin testamentin määräys.
-Matth Akiander (1859) Historiska upplysningar om Religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider
-A.W. Stenberg (1962) Suomen ensimmäisiä kirjakauppiaita
-Aini Lagus (1956) Aini Laguksen lapsuudenmuistelmat. Kirjassa Aini Lagus muistelmien valossa (1979).
-Jyrki Hakapää (2008) Kirjan tie lukijalle. Kirjakauppojen vakiintuminen Suomessa 1740-1860. Väitöskirja Helsingin yliopisto
-Eeva Lankolainen (2016) Jos Kanttila näyttää jonkun mielestä rujolta, siihen on syyt. Savon Sanomat 16.3.2016
-Eeva Martikainen ja Hannu Puurunen (2020) Kanttila, Kuopio. Rakennushistoriallinen selvitys. Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy.
-Viitaniemi, Olli (2022) Kirjakauppias Pietari Josef Väänäsen verkostot ja elämäntyö pietistisen lukukulttuurin edistäjunä Savo-Karjalassa. Teologinen Aikakauskirja 127(3)2022.
-Kuopion kaupunkiseurakunnan rippikirjat ja historiankirjat 1820-1851.

1869-1890 Apteekkarit kirjakauppiaina
1890-1892 Uno Vuolevi
1893-1898 Olga Mononen
1893-1893 Amanda Suihko
1894-1973 Edith Rissanen
1898-1899 Hilma Pääkkönen

Tarinaa Iisalmen ensimmäisistä postinhoitajista löytyy täältä.