Iisalmen kauppalan (per. 1861) ensimmäisen kirjakaupan perusti Johan Erik Bergman, joka oli saanut kaupan kautta Iisalmen kaupan apteekkioikeudet 9.6.1863 (Iisalmen apteekkarina 1863-1872). Edellinen apteekkari oli ollut Isak Nordling (apteekkari 1857-1863).

Rannikkoseudulta kotoisin oleva ja ruotsalaisia sukujuuriakin omaava Bergman toimi ensin Iisalmen apteekin hoitajana huhtikuusta 1863 (edellinen oli juoppo ja lopulta luopui kokonaan apteekkioikeuksistaan). Saman vuoden kesäkuussa hän sai apteekkioikeudet itselleen. Bergman avioitui pian tulonsa jälkeen Iisalmen kirkkoherra Laguksen tyttären kanssa (vihitty 1864).

Vuonna 1866 apteekkari Bergman osti Iisalmen kauppalasta Koulukadun varrelta tontin N:o 17 ja rakennutti sinne apteekkikartanonsa (nyk. Savonkatu 14). Olisiko talo jäänyt pieneksi, koska jo vuonna 1869 hän osti Ylätorinkadulta uuden tontin N:o 15 (nyk. Kauppakatu 9). Tälle tontille Bergman rakennutti komean talon, silloisen kauppalan suurimman. Talo oli mäen päällä, minkä vuoksi paikan nimeksi vakiintui ”apteekinmäki”. Apteekkinsa lisäksi J.E. Bergmanilla oli viinakauppa ja kirjakauppa. Kirjakauppa oli Iisalmen ensimmäinen ja toiminnassa vuodesta 1869. Se toimi apteekin yhteydessä.

Apteekkari Bergman ei ollut täysin tietämätön kirjakauppatoiminnasta. Apteekkarin yhdeksän vuotta vanhempi veli Carl Johan Bergman oli jo vuonna 1860 perustanut 28-vuotiaana kirjakaupan Kristiinankaupunkiin, jossa hän oli asunut kymmenisen vuotta lapsuudessaan. Saadakseen kattavan tarjonnan erilaista kirjallisuutta uuteen kauppaansa, lähetti Carl Johan jo ennen kauppansa avaamista (ja privilegiota?) kustantajille kirjeitä, joissa toivoi, että ”herroilla on hyvyyttä lähettää nopeinta tapaa käyttäen mahdollisimman täydellinen varasto herrojen julkaisuja.” Eli mikä tahansa kelpasi. Markkinatutkimuksia ei ehkä tehty.

Vuoden kuluttua kirjakauppansa perustamisesta Carl Johan Bergman (Iisalmen apteekkarin veli) osti paikallisen eli kristiinankaupunkilaisen kirjakauppias Stendahlin konkurssihuutokaupasta kirjavaraston (ja talot & tontit N:o 148, 146, 145) 2000 hopearuplalla. Bergman siirtyi asumaan mahdollisesti tontille n:o 148 (Västra Långgatan 10). Carl Johan Bergman kuoli Kristiinankaupungissa huhtikuussa 1866 keuhkosairauteen (lungoedema), joka vuoksi yliopisto-opinnotkin olivat aikoinaan jääneet kesken.

Kirjakauppias Bergmanin kuolinpesä ajautui konkurssiin. Huutokauppaa pidettiin 12.6.1866 alkaen tontilla N:o 146 Kristiinankaupungissa, myytävien joukossa oli ”bokhandelartiklar” eli kirjakauppatavaraa (Vasabladet 23.6.1866). Olisikohan apteekkari J.E. Bergman ostanut veljensä konkurssipesästä kirjakaupan varastoa ja innostunut sen myötä hakemaan kirjakauppaprivilegiota Iisalmeen?

Apteekkari J.E. Bergmanin kuoltua yllättäen vain 32-vuotiaana vuonna 1872 (3.11.) kutsuttiin Helsingistä Gustav Fredrik Ignatius apuun. Leski Augusta Bergman anoi perikunnalle apteekkioikeuksia keisarilliselta senaatilta. Senaatti päätti, että niin kauan kuin leski elää ja on naimaton, leski säilyttää oikeuden hänen aviomiehelleen tämän elinaikana myönnettyyn apteekkiprivilegioon ja saa jatkaa apteekkitoimintaa Iisalmen kauppalassa (Finlands Allmänna Tidning 30.1.1873).

J.E. Bergmanin kuoleman jälkeen Iisalmessa ei ollut vuosiin kirjakauppaa.

Proviisori Gustaf Ignatius hoiti apteekkia Bergmanin perikunnan nimissä, kunnes hankki apteekkipriviligion itselleen ja osti Bermanin apteekin. Apteekkioikeudet Iisalmeen hän sai vuonna 1875 (16.2.). Bergmanin aloittaman kirjakaupan jatkamiseen Ignatius sai myös oikeudet vuonna 1882. Viinakauppa jäi leskelle.

Iisalmi oli Ignatiukselle tuttu paikka, sillä hän oli ollut 1864-1865 farmaseuttina ”sukulaismiehensä” eli J.E. Bergmanin apteekissa. Ignatiuksen vanhempi veli oli avioitunut vuonna 1863 Bergmanin siskon kanssa. Toinenkin sukuyhteys perheille syntyi myöhemmin, sillä myös Ignatius avioitui Lagusten sukuun avioitumalla Bergmanin lesken nuoremman siskon kanssa vuonna 1874.

Molemmat apteekkarit olivat pappien poikia ja Iisalmen kirkkoherran vävyjä. Siniverisyyttäkin löytyi, sillä Ignatiuksen äiti oli paronitar.

Vuonna 1889 keisarillinen senaatti antoi apteekkari Ignatiukselle oikeuden rakennuttaa telefonijohdon ”Iisalmesta sen ympäristöihin” (Hufvudstadsbladet 8.2.1889). Uusia bisneksiä pukkasi ja vanhojakin oli voimissaan kuten oluttehdas Luuniemellä, pankkihommat, kansakouluasiat, kaupungin raha-asiat – eli oli monta rautaa tulessa. Ignatiuksen kaupallinen kiinnostus alkoi suuntautua tuottoisimmille aloille ja hän päätyi myymään kirjavarastonsa kirjansitoja Uno Johannes Vuoleville v.1890 ja luopumaan kirjakauppaprivilegiostaan.

Kollegiasessori, apteekkari G.F. Ignatius kuoli Helsingissä 17.3.1931. Ruumiin siunaus toimitettiin Helsingin Vanhan Hautausmaan kappelissa 21.3.1931 (Helsingin Sanomat 22.3.1931).

Tuokiokuvia Iisalmesta 1880-luvulla:

(Matkasuuntia Suomessa 1.1.1888 siv. 139-141)

Lähteet:
Tauno Räisänen (1959) Iisalmen kauppalan ja kaupungin historia 1860-1930
Matti Klinge (2006) Iisalmen ruhtinaskunta
Reino Erikson (2007) Aikamatkalla apteekkiin. Iisalmen I apteekki 1857-2007
Hortamo Tuula (2002) Edith Rissanen on Iisalmen kirjakaupan suuri hahmo. Iisalmen Sanomat 15.09.2002
Jyrki Hakapää (2008) Kirjan tie lukijalle. Kirjakauppojen vakiintuminen Suomessa 1740-1860. Väitöskirja
Vuorela Juha (2010) Apteekkarina Iisalmessa. https://juhansuku.blogspot.com/2010/01/apteekkarina-iisalmessa.htm
kristinestadshistoria.fi. ”Jyllis gård på Västra Långgatan 10”. Bokhandlarna Stendahl och Bergman.
Iisalmen ja Kristiinankaupungin rippikirjat, historiankirjat ja henkikirjat
Helsingin yliopisto, ylioppilasmatrikkeli 1640-1852
Kuvauksia Iisalmen apteekin 70-vuotisesta oloajasta. Salmetar 12.2.1927
sanomalehdet

1869-1890 Apteekkarit kirjakauppiaina
1890-1892 Uno Vuolevi
1893-1898 Olga Mononen
1893-1893 Amanda Suihko
1894-1973 Edith Rissanen
1898-1899 Hilma Pääkkönen

PALUU ETUSIVULLE