Olga Maria Jääskeläinen syntyi Iisalmen pitäjän nahkurin Paavo Jääskeläisen ja Anna Charlotta Lindmanin viidentenä lapsena joulukuussa vuonna 1859. Olga Marian ollessa noin 10-vuotias perhe muutti juuri perustettuun Iisalmen kauppalaan (per. 1860) taloon n:o 26, joka oli Erikinkadun (nyk. Kauppakatu 4) varrella. Kauppalassa perheeseen syntyi vielä tytär Hilda. Perheen kahdeksasta lapsesta neljä eli aikuiseksi.

Vuonna 1881 Olga Jääskeläinen avioitui kauppakirjuri Johan Monosen kanssa, joka oli muuttanut Iisalmeen Kiihtelysvaarasta. Olgan isä kuoli vuonna 1884 ja äiti ja nuoremmat sisarukset muuttivat Aleksander-veljen juuri valmistuneeseen uuteen taloon n:o 25, joka oli kotitalon kanssa samassa korttelissa, mutta Ursulankadun puolella (nyk. Haukiniemenkatu) aivan järven rannalla. Aviopari Mononen muutti Joensuuhun v.1886 ja vain 2½ vuotta myöhemmin Johan Mononen kuoli Joensuussa entisenä maakauppiaana, vain muutaman viikon sairastettuaan (Karjalatar 2.1.1889).

Joulukuussa 1889 leskirouva Olga Mononen muutti Kiuruvedelle. Siellä olivat jo vuoden asuneet hänen naimaton veljensä Oskar, äiti ja nuorin sisarensa Hilda. Oskarista oli tullut tilallinen. Seuraavan vuoden syksyllä Olga Mononen otti muuttokirjan Iisalmen kauppalaan. Äiti palasi Iisalmeen vasta vähän ennen kuolemaansa (k.21.4.1897). Kauppa-apulaisena Iisalmessa työskennellyt sisko Hilda avasi Satama-nimisen sekatavarakaupan vuonna 1916.

Iisalmessa Olga Mononen asui vuokralla Abel Jäntin talossa n:o 29 Erikinkadun ja Kirkkokadun kulmauksessa (nyk Kauppakatu ja Otavankatu) (HK1891). Vuoden 1893 alussa Mononen jätti Painoasiain ylihallitukselle osoitetun anomuksen kirjakauppaprivilegiosta, joka hänelle myönnettiin 11.3.1893 (Päivälehti 13.3.1893). Iisalmen kaupungissa oli nyt kaksi naista, joilla oli oikeus pitää kirjakauppaa: 33-vuotias leskirouva Olga Mononen ja 24-vuotias neiti Amanda Suihko (lupa 29.4.1893). Kirjakauppa-alalla heistä kokenein oli neiti Suihko.

Olga Mononen vuokrasi kolmen huoneen asunnon kelloseppä Appelqvistin talosta n:o 38 Akselinkadulta (nyk. Satamakatu 4) (Uusi Savo 8.6.1893). Edellinen vuokralainen oli ollut konkurssin v.1892 tehnyt kirjakauppias Wuolevi. Appelqvistin talo oli matalahko puutalo, jossa oli kaksi asuntoa ja niissä sisäpihan puolella kuistilla varustetut sisäänkäynnit. Kummankin asunnon liikehuoneet lienevät olleet kadulle päin ja niissä omat sisäänkäyntinsä. Toimintansa alussa Monosen kirjakaupassa oli myynnissä perinteisiä paperituotteita (Uusi Savo 31.8.1893).

Vuoden 1897 joulusesonkiin eli ”joulunäyttelyyn” kuten silloin sanottiin, Olga Mononen otti käyttöön kaikki kirjakauppansa kolme huonetta. Itse hän asui jo muualla eli talossa n:o 11 (HK1897). Vuosien aikana artikkelivalikoima oli laajentunut ja kauppakin ehkä jo vähän muuta kuin ”vain kirjakauppa” (Salmetar 18.12.1897):

”Olga Monosen kaupan laajennetussa muodossa 3 huoneen joulunäyttely.
Ensimmäisessä huoneessa on erilaisia leninkikankaita, suuri varasto pöytäliinoja ja nenäliinoja sekä komeita ja kestäviä nahkakäsineitä miehille ja naisille. Saman huoneen toinen osa on ahdettu täyteen kaikenlaista kirjallisuutta, viuluja, harmonikoita y.m. soittokoneita sekä ompelukoneita. Niitä on siellä montaa lajia ja monen hintaista.
Toisessa huoneessa on herrain tavaroita. Kravattia, rusettia, edustimia, hihastimia y.m. niin suuri määrä ettei muualla enempää. 
Kolmas huone on varsinainen joulunäyttelyhuone. Siellä on suuunnaton määrä ”toalettitavaroita”. On silmän ruokaa eikä nenäkään jää osattomaksi. Hajuvesiä 50 pennin pulloista aina 4 markan pulloihin. Kukkavaasien hinnat taas vaihtelevat 1 mk 50 p aina 12 mk parilta.  Kahviserviisien hinnat nousevat aina 18 markkaan. Kirjoituskaluja 2 markasta ylöspäin. Onhan vanhastaan tiettyä, että rouva Monosella on suurin lajitelma valokuva-albumia. Niiden joukossa huokeitakin 2 mk 50 p alkain ja kalleimpain hinta 26 mk kappale. Pitkän, pitkän vinkkelipöydän ovat lasten lelut anastaneet. Siellä on nukkeja mitä kuosikkaimmalla tavalla Pariisin uusimman muodin mukaan valmistettuja, on pyssyjä, miekkoja, hevosia sekä karjaa kaikenlaista. Täällä saa ostaa kaikki mitä jouluksi tarvitaan, yksinpä joulukuusen koristeita ja kynttilöitäkin löytyy.”

Olga Mononen osoittautui taitavaksi kauppiaaksi. Vuonna 1897 hän laajensi toimialaansa ja hankki maistraatilta kievari- ja viinananniskeluluvat (30.8.1897).
”Kaupungin kestikievari on nyt oston ja maistraatin myönnytyksellä joutunut rouva Olga Monoselle. Kauppasumma noin 15’000mk.”(Salmetar 1.9.1897)

Oikeudet olivat aiemmin olleet Helsingissä syntyneellä Aleksander Ludvig Grönbergillä. Grönberg oli ennen Iisalmeen tuloaan pitänyt vuodesta 1894 annskeluravintolaa Helsingin rautatieasemalla. Päätti sitten tulla Iisalmeen, mutta ei saanut toimintaansa kannattavaksi. Hän palasi Helsinkiin, jossa piti Biljardisalonkia ja keilahallia ja myöhemmin Ruotsalaisen kansanteatterin (Arkadian teatteri) anniskeluravintolaa (Päivälehti 10.6.1902 & 18.8.1903).

Olga Monosen ravintola jatkoi Grönbergin entisissä tiloissa liikemies Johan Puustisen omistaman talossa n:o 6 Kirkkokadun varrella (nyk. Otavankatu 7). Grönberg oli aikoinaan remontoinut tilat sopiviksi. Jo muutaman kuukauden kuluttua Monosen ravintola oli saanut lisänimen ”Leskien kassa” (Salmetar 17.11.1897).

Vuonna 1898 Olga Mononen myi kirjakauppansa kuopiolaiselle Hilma Pääkköselle (Salmetar 2.3.1898), mutta jatkoi ravintolatoimintaa. Ravintoloitsija Hilma Mononen ja ravintola olivat vuokralla Johan Puustisen perikunnan talossa N:o 6 (HK1898).

Vuoden 1900 joulukuussa Olga Mononen osti Robertin- ja Amaliankadun kulmauksesta ison talon (tontti N:o 75, Päiviönkatu 27), kunnosti talon ja alkoi pitää talossaan vuokralaisia. Muutos oli tarpeen, sillä maistraatti ei myöntänyt Monoselle majatalonpitoa enää vuoden 1901 alusta.

Vuonna 1908 (1.12.) Olga Mononen avioitui kansakoulutarkastaja Oskar Vuorisalmen kanssa. Vuorisalmet pitivät edelleen vuokralaisia isossa talossaan.

Iisalmi 1899- ja 1900 lukujen vaihteessa. ”Laivaranta”. Nahkuri Paul Jääskeläisen eli Olga Monosen (os. Jääskeläinen) kotitalo (n:o 26), Olgan veljen nahkuri Aleksander Jääskeläisen uusi talo (n:o 25) samassa korttelissa. Muutettuaan Kiuruvedeltä Iisalmeen Olga Mononen asui ensin vuokralla Abel Jäntin talossa (n:o 29) ja kirjakauppiaana postiljooni Piilosen talossa (n:o 11). Piilosen tontilla oli kaksi taloa, kuvan korkea ja pienempi talo sekä sen oikealla puolella oleva matalampi, mutta iso vinkkelitalo kuvassa puiden takana. Monosen kirjakauppa, joka oli vuokratiloissa kelloseppä Appelqvistin talossa (n:o 38) jää oikealle kuvan ulkopuolelle. Olga Monosen kievari- ja anniskeluravintola oli Puustisen perikunnan talossa (n:o 6), jossa ravintoloitsija Mononen asui itsekin. Kuvan keskellä ylhäällä kaupungin komea Ruiskuhuone ja Poliisiputka eli ”Karvisen kirkko” (rak. 1887). Liikanimensä se sai poliisiputkan vartija/poliisi Olli Karvisen mukaan.

Lähteet:
Räsänen Tauno (1959) Iisalmen kauppalan ja kaupungin historia 1860-1930
Iisalmen pitäjän ja kaupungin, Joensuun, Kiuruveden ja Helsingin rippikirjat, historiakirjat, henkikirjat
sanomalehdet
oma arkisto

1869-1890 Apteekkarit kirjakauppiaina
1890-1892 Uno Vuolevi
1893-1898 Olga Mononen
1893-1893 Amanda Suihko
1894-1973 Edith Rissanen
1898-1899 Hilma Pääkkönen

PALUU ETUSIVULLE